Nykyaikaiseen jujutsuun ehkä eniten vaikuttanut historiallisen jujutsun suuntaus on Daitō-ryū aiki jūjutsu, perinteinen japanilainen kamppailulaji, jonka juuret ovat syvällä japanilaisessa samurai- ja kamppailukulttuurissa. Daitō-ryū aiki jūjutsun on kehittänyt, tai ainakin formalisoinut, Sōkaku Takedan poika 1950-luvulla maailmansotien jälkeen. Daitō-ryū:lla saattaa sinänsä olla muiden jujutsun koulukuntien tapaan pitkätkin juuret historiassa, mutta kirjallista mainintaa tästä koulukunnasta ei ole löydetty ennen Sōkaku Takedaa. Takedaa voidaankin hyvällä omatunnolla ja oikeutetusti pitää lajin isänä.

Sōkaku Takeda syntyi Japanissa, Fukushiman prefektuurin länsiosassa, vuonna 1859. Tuona aikana Japani oli vielä hyvin vahvasti kiinni feodaaliperinteessä. Takedan itsensä voidaan katsoa yhä kuuluneen samurai-luokkaan, vaikka samurain perinne oli jo hänen elinikänään suurien muutoksien alla. Hän oli Takeda samurai Takeda Sōkichi toinen poika ja todisti jo hyvin nuorena poikana Japanin sisällissodan (1868 – 1869) taisteluita, joita käytiin yhä pitkälti vanhojen sodan periaatteiden mukaan. Takeda oli siis lähes viimeisiä ihmisiä, jotka syntyivät perinteisten kamppailulajien maailmaan.

Takedan oppivuodet

Takedan isä, joka oli pitkän sukulinjan samurai, sai oppinsa Takedan isoisän omistamalla harjoitussalilla Dojolla perheen tilalla. Takedan äidin isä taas oli japanilaisen miekan ja keihään suurmestari. Pohjan, jolle Daitō-ryū aiki jūjutsu perustuu, uskotaan olevan lähtöisin näistä vaikutteista, joille Takeda jo lapsuusvuosinaan altistui. Nuoruusvuosinaan hän taas kiersi laajalti ympäri Japania opiskellen jujutsun eri suuntausten perinteitä ja pitkälti omisti elämänsä niiden sisäistämiseen. Japani oli kuitenkin muuttumassa, mikä väistämättä vaikutti myös taistelulajien perinteisiin

1800-luvun loppupuolella Japanilla oli suuria paineita modernistua suojatakseen itseään ulkovaltojen vaikutteilta. Niin sanottu Boshi-sota oli sisällissota, joka päättyi keisarillisen vallan säilymiseen ja johti välillisesti samurai-luokan lakkauttamiseen. Keisarillinen Japani pyrki modernisoimaan sotajoukkojaan, ja samurailuokan vaihtuessa värväysarmeijaksi poistui entisiltä samurailta myös oikeus kantaa mukanaan miekkaa ja jakaa kuolemantuomioita loukkaavaksi kokemilleen alaluokan kansalaisille. Tämä miekkailuperinteiden katoaminen sai kuitenkin aikaan sen, että niiden opiskelu ja tallentaminen sai uuden merkityksen kulttuuriperinnön säilyttämisen muodossa.

Katoavat perinteet, uudet muodot

Japani oli suurten myllerrysten alla Takedan kiertäessä sen eteläisiä osia. Niin Japanissa kuin muuallakin maailmassa modernisointi toi mukanaan ristiriitoja, ja Japaniakin vaivasi jatkuva sisäisten ristiriitojen sarja teknologian kehittyessä ohi perinteiden. Takedan uskotaan olleen yksiä viimeisistä samuraista, jotka ovat käyttäneet miekkaa taistelussa. Viimeistään samurai-luokan hajottamisen ja sitä seuranneen miekankantokiellon jälkeen Takeda alkoi painottaa opintojaan aseettomaan kamppailuun, jujutsuun, kenjutsun sijaan. Jujutsu on monesti käännetty aseettomaksi kamppailuksi, mutta termi on harhaanjohtava. Monet jujutsu-suuntaukset sisältävätkin aseperinteitä.

Takedan historiaa lukiessa vaikuttaa siltä, että hän keskittyi Japanin miekkakiellon jälkeen yhä syvemmin kamppailulajien henkisiin perinteisiin, ja hänen uskotaan saaneen oppia myös japanilaisien buddhalaisten virtausten esoteerisemmista tai piilotetummista opeista. Takedan sanotaan näinä oppivuosinaan saaneen haltuun jopa maagisia kykyjä, mutta näitä huhuja täytyy tietenkin jokaisen lukijan punnita omassa mielessään. Joka tapauksessa Takeda vietti lähes koko 1800-luvun lopun kiertäen Japania erinäisten dojojen oppilaana ja syventäen osaamistaan ja tietämystään niin perinteisestä jujutsusta kuin japanilaisesta filosofiastakin.

Daitō-ryū aiki jūjutsu lajina

Jujutsulla on Japanissa hyvin pitkät perinteet, ja onkin väärä puhua jujutsusta vain yhtenä lajina. Se on terminä enemminkin kattokäsite japanilaisten kamppailulajien ja filosofioiden kirjolle. Jujutsun alle on mahtunut varmasti yhtä monta ymmärrystä kamppailusta, kuin sillä on kulloinkin ollut opiskelijaakin. Daitō-ryū aiki jūjutsu on yksi jujutsun perinteisimmistä tyylisuunnista, ja ei voi olla täyttä varmuutta, kuinka pitkä historia sillä on ollut ennen Takedaa, tai että oliko hän tuon tyylisuunnan perustaja vai elävöittäjä.

Ennen vuotta 1895 on Takedan vaiheista mahdotonta tehdä tarkkaa lukua. Tuosta vuodesta eteenpäin on kuitenkin säilynyt Takedan itsensä pitämä tilikirja, johon hän on myös merkinnyt lähes kaiken tekemänsä opetustoiminnan. Tuona aikana Takeda ilmoittaa kuitenkin jo olevansa nimenomaan Daitō-ryū aiki jūjutsu:n harjoittaja ja opettaja. Legendan mukaan Takeda on saanut oikeutensa Daitō-ryū aiki jūjutsu:n opettamiseen opiskellessaan buddhalaisen suuntauksen salaisia oppeja. Sōkaku Takeda palasi vielä ajoittain läntiseen Fukushiman kotiinsa ennen kuin asettui asumaan Hokkaidon maakuntaan vuoden 1910 tienoilla.

Takeda opettajana

Vuodesta 1910 eteenpäin Takedan pysyvä asuinpaikka oli Hokkaidon maakunnassa, Japanin pohjoisimmalla saarella. Hokkaidolla Takeda meni naimisiin ja alkoi kiertää pohjoista saarta opettaen sen asukkaille Daitō-ryū aiki jūjutsua. Näinä vuosina alkoi hänen maineensa jujutsun mestarina ja sen oppien tietoon saattajana vakiintua. Takeda poistui saarelta enää harvoin ja muutti sen sisällä vain kerran. Vaimonsa Sue:n kanssa hän sai seitsemän lasta. Hänen poikansa Sōkaku Tokimune päätyi lopulta formalisoimaan Daitō-ryū aiki jūjutsu:n vuonna 1950.

Sōkaku Takedan perintö

Sōkaku Takedan opetukset eivät jääneet vain Daitō-ryū aiki jūjutsun kehittämiseen yhtenäisenä systeeminään, vaan moni hänen oppilaistaan jatkoi aiki jujutsun periaatteiden kehittämistä omiksi lajeikseen, omine painotuksineen. Kamppailulajeja, joihin Takedan opit vaikuttivat, ovat shorinjin kempo, hapkido ja judo. Sōkaku Takedan tunnetuin oppilas Morihei Ueshiba kehitti Aikidon. Sōkaku Takeda oli viimeisiä samurailuokan edustajia. Hänen ja hänen aikalaistensa harteille jäi taakka tuoda menneiden aikakausien tieto modernisoituvaan maailmaan ja muokata niistä uusia, elinvoimaisia perinteitä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *