Jujutsulla on Suomessa jo varsin pitkä historia. Ensimmäiset jujutsuklubit rantautuivat kotimaahamme jo 1970-luvulla, muiden pohjoismaiden kautta. Tunnetuimpana vaikuttajana tässä liikehdinnässä oli kenties Auvo Niiniketo, joka tulikin perustaneeksi Suomen ensimmäisen jujutsu klubin Helsinkiin 1977. Lajia on tosin harrastettu jo 1900-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen tunnettu suomenkielinen jujutsuopas “Dshiu-Dshitsu, taistelutemppuja” julkaistiin 1905. Kamppailulaji on levinnyt laajalle länsimaihin ja saanut monia uusia muotoja paikallisten kulttuurien traditioista. Pelkästään Suomesta löytyy nopeasti laskettuna toistakymmentä eri jujutsun koulukuntaa.

Terminä jujutsu ei alun perin ole tarkoittanutkaan vain yhtä ainoaa kamppailulajia. Jujutsu mielletään yleensä painiksi tai heitoiksi, mutta aikaisemmin se merkitsi yleisemmin sotilaiden käyttämiä lähikamppailutaitoja – lyönteineen ja asetekniikoineen. Jujutsua harrastamaan haluava voikin valita lajityyleistä itselleen sopivimman, riippuen siitä mihin henkilökohtaiset mielenkiinnonkohteet ja taipumukset ovat suuntautuneet. Esimerkiksi brasilialainen jujutsu on tunnettu voimakkaista mattotekniikoistaan, ammattilais- ja vapaaottelukehiä myöten. Samaan aikaan aikidossa keskitytään enemmän pehmeisiin liikkeisiin ja vastustajan taltuttamiseen hänen omaa voimaansa käyttäen.

Jujutsun levinneisyys Suomen sisällä

Jujutsun harrastuspaikkojen ja seurojen määrä painottuu luonnollisesti suurempiin asutuskeskittymiin. Lajia voikin harrastaa melko kattavasti lähes koko maassa, tyylisuunnista riippuen. Lisäksi jujutsua opetetaan ja opiskellaan viranomaiskäyttöön: Armeijan toiminnassa sekä osana vartijoiden itsepuolustuskoulutusta. Tyypillisesti jujutsuseurat ovat keskittyneet yhteen tyylilajiin ja Suomessa on kehitetty aivan oma variaatiokin harrastuksesta – jujutsua popularisoineen Auvo Niinikedon toimesta. Kamppailulajit ovat suomessa hyvin suosittuja ja jujutsuakin harrastetaan seurojen nappulatoiminnasta aina maailmanmestaruuskisoihin saakka. Kilpailuhenkisempiä lajityylejä edustaa brasilialainen jujutsu, josta löytyy suomalaisiakin maailmanmestareita.

Jujutsulla – kuten kaikilla itämaisilla taistelu- ja kamppailulajeilla – on pitkät filosofiset ja henkiset perinteet. Hieman meditatiivisempaa, mutta silti urheilullista liikuntaa hakevat valitsevat monesti aikidon, joka on myös Suomessa hyvin suosittu laji. Sen harrastajia löytynee jokaisesta suuremmasta kaupungistamme. Aikido tarkoittaa harmonisen voiman tietä ja sen perusperiaatteisiin kuuluukin esimerkiksi vastustajan taltuttaminen tätä vahingoittamatta. Voidaan väitellä, onko aikido yhä jujutsua, mutta ainakin sen juuret ovat Daitō-ryū aiki jūjutsussa, johon moni muukin lajin suuntaus pohjaa.

Daitō-ryū aiki jūjutsu

Daitō-ryū aiki jūjutsu toimii siis perustana monille nykyaikaisille kamppailulajeille. Daitō-ryū:n juurien sanotaan juontavan 900 vuotta taaksepäin – sen kaikissa eri muodoissa – ja koko historiikin täydellinen tutkiminen vaatisikin vähintään kirjasarjan verran tilaa. Daitō-ryū aiki jūjutsu on kuitenkin aikojen saatossa kattanut lähes kaikki aselajit ja tekniikat mitä kamppailulajeihin voi katsoa kuuluvan. Niiden painotus on tosin muuttunut aina poliittisten ja kulttuurillisten muutosten myötä. Daitō-ryū:a on Suomessa harrastettu aktiivisesti vuodesta 1995 lähtien, jolloin ensimmäiset suomalaiset oppilaat lähtivät Japaniin opiskelemaan lajia.

Monille suomalaisille jujutsuseuroille onkin ominaista, että heillä on hyvät kontaktit itämaisten lajien emämaihin ja ryhmien alkuperäisiin opettajiin. Suomessa järjestetään myös jujutsun – ja muiden lajien tiimoilta – leirejä ja kursseja, joihin kunkin lajisuuntauksen erikoisosaajia kutsutaan paikalle opettamaan. Monet suomalaiset seurat tekevät opintoretkiä lajiensa emämaihin, ja kuten sanottua on Suomessa myös kilpailutoiminta verrattain aktiivista – niissä lajeissa, joissa varsinaista kilpakamppailua harjoitetaan. Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan jujutsusta Suomessa, ollaan hyvin laajan ja monialaisen aiheen parissa.

Jujutsua harrastajan tarpeisiin

Kamppailulajeista kiinnostuneelle jujutsu on sinänsä hyvä valinta, että sen pitkä historia ja eri suuntaukset tarjoavat hyvin laajan kentän osaamisalueita. Sille, minkälaista jujutsua haluaa harrastaa, löytyy usein paljonkin vaihtoehtoja – niin jujutsun alalajien välillä kuin suuntauksen altakin. Eikä yhden lajin harrastaminen poissulje muiden suuntauksien tutkimista. Jujutsu on toiminutkin monelle vapaaottelijalle ja painijalle hyvänä pohjana, josta lähteä laajentamaan työkalupakkia omiin tarpeisiin. Vasta-alkajille jujutsun aloittaminen voi tuntua hämmentävältä, varsinkin jos alkaa seuraaman internetpalstojen lajia koskevaa debattia.

Jujutsun maailmaan Suomessa pääsee kuitenkin parhaiten valitsemalla itselleen sen lähimmän salin, sillä jujutsun – niin kuin kaikkien kamppailulajien – perusperiaatteet ovat melko lähellä toisiaan. Taitoja pitää hioa eteenpäin vuosi vuodelta, lajista riippumatta. Eniten tarjontaa seuroista ja alalajeista löytyy luonnollisesti pääkaupunkiseudulta ja muista suuremmista asukaskeskittymistä. Näiden alueiden asukkaat ovat siinä mielessä etuasemassa lajia harrastaessaan. Suomalaiset jujutsuseurat tekevät myös paljon yhteistyötä toistensa kanssa, ja yhdessä seurassa harjoitellut voi muitta mutkitta harjoitella toisella salilla tai vaihtaa ryhmää.

Jujutsu ja internet

Monien kamppailulajien suosio ja harrastajamäärä ovat lähteneet Suomessa nousuun –internetin alkaessa tarjota yhä enemmän tietoa harvinaisimmistakin lajeista 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tiedonjanoiselle löytyy monia suomenkielisiä sivustoja ja keskustelufoorumeita, joista voi etsiä itselleen parasta juttuseuraa, tai kysellä ihmisten kokemuksia eri lajeista. On kuitenkin hyvä muistaa se valitettava piirre, että internetin käyttäjäkunnassa korostuu ne kaikkein karkeimmat lajiuskovaiset soraäänet, ja mielipiteitä on välillä vaikea erottaa asiatiedosta. Toisaalta tämä viestii harrastajien intohimosta kamppailulajeja kohtaan.

Lopuksi

Lopulta kamppailulajit ovat kuitenkin urheilua, mihin lisää eloa ja mystiikkaakin tuo niiden pitkä historia konfliktitilanteissa, ja vuosisatojen saatossa kerääntynyt perinnetieto, josta on varmasti hyötyä hektisenä aikakautenamme. Kamppailulajit eivät itsessään ole pelottavia tai vaarallisia. Hyvässä seurassa niiden harrastaminen on positiivista ja kehittävää. Suurin osa suomalaisista jujutsun harrastajista palaakin lajin pariin aina uudestaan sen tarjoavan tehokkaan liikunnan, ja seurojen sisältämän yhteishengen vuoksi. Internetistä löytyy paljon lisätietoa aiheesta, johon on hyvä perehtymä – lähdekritiikkiä unohtamatta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *