Jujutsu, jonka kirjoitusasu vaihtelee käännösjärjestelmästä riippuen (mm. jujitsu, ju jitsu), on vanha japanilainen taistelulaji. Varhaisen jujutsun vaiheet voidaan jäljittää peräti lähes kahden tuhannen vuoden päähän, mutta perinteisen jujutsun kultakausi osui 1300-1800-lukujen Japaniin. Tuolloin laji oli samuraiden käytössä. Eliittiratsuväkenä tunnetut samurait tarvitsivat aseettoman kamppailun taitoja sen varalta, että he menettäisivät aseensa taistelussa. Taitoja tarvittiin myös niissä tapauksissa, joissa vastustaja piti napata elävänä vangiksi. 1600-luvulla Japanissa oli arvioista riippuen kymmeniä tai satoja eri jujutsu-koulukuntia.

Jujutsun opit olivat tarkoin varjeltuja, sillä vain harvat suvut saivat lajin opetusta. Jotkut koulukunnat erikoistuivat eri osa-alueisiin: osa panosti lyönti- ja potkutekniikkaan, jotkut heittoihin, jotkut hallintaotteisiin ja niin edelleen. Jujutsu ei tarkoitakaan yhtä tiettyä lajia, jota kaikki samurait olisivat opiskelleet, vaan se tarkoittaa yhtä kokonaisvaltaisten kamppailutaitojen osa-aluetta. Eri koulukunnilla (ryu) ja tyyleillä taas oli siitä omia tulkintojaan. Samuraiden historian käännekohta oli vuosi 1868, jolloin Edo-kausi päättyi vallankumoukseen ja koko yhteiskuntajärjestelmä muuttui.

Jujutsu vaikuttaa muihin lajeihin ja leviää Eurooppaan

Vallankumouksen ja uuden yhteiskuntajärjestyksen myötä samurait menettivät oikeutensa ja miekat ja muut aseet kiellettiin. Muutos iski myös jujutsuun ja monet perinteikkäät traditiot katosivat, mutta jotkin niistä selvisivät. Muutos johti uusien budolajien (yleisnimitys japanilaisista kamppailu- ja itsepuolustuslajeista) syntymiseen jujutsun vaikutuksesta. Yksi esimerkki näistä lajeista on Morihei Ueshiban luoma rauhanomainen aikido, joka sai vaikutteita erityisesti Daito Ryu Aiki Jujutsusta. Toinen jujutsusta syntynyt laji on judo, johon vaikuttivat esimerkiksi Kito-ryu ja Tenshin Shinyo-ryu.

Meiji-kausi, joka ajoittuu vuosien 1868 ja 1912 välille, merkitsi Japanissa modernisoitumista ja teollistumista. Samalla päättyi myös Japanin eristäytyminen ulkomaailmasta ja maahan saapui ihmisiä maan ulkopuolelta. Samurai-luokan hajoamisella oli vaikutusta tavallisiin ihmisiin: nyt heille oli mahdollista harjoitella vanhoja taistelutaitoja. Muutos oli melkoinen, sillä vuoteen 1880 tultaessa myös ulkomaalaisilla oli mahdollisuus harjoitella jujutsua. Saksalainen Erwin von Bälz opetti lääketiedettä ja treenasi jujutsua. Hänen kauttaan laji levisi Saksaan. 1900-luvulle saavuttaessa monia japanilaisia oli siirtynyt ulkomaille opettamaan jujutsua.

Toisesta maailmansodasta nykyhetkeen

Toinen maailmansota runteli Japania rajusti ja sodan päättymisellä oli vaikutusta myös kamppailulajeihin. Sodan hävinnyt Japani joutui miehitetyksi ja tämän myötä kaikki kamppailulajit kiellettiin. Liittoutuneet katsoivat, että lajit olivat sotaan valmistautumista. Kieltoa kesti peräti viisi vuotta, kunnes epäilykset hälvenivät ja lajien harrastaminen sallittiin. Koulut starttasivat uudelleen ja hiljalleen syntyi myös uusia tyylisuuntia ja koulukuntia, joita kehittivät ei-japanilaiset. Jujutsun nykyinen muoto eroaa samuraiden ajasta melkoisesti, sillä tekniikan arvoa ei enää määrittele se, että selviääkö sen avulla hengissä.

Nykyään jujutsu sopii erilaisille ihmisille erilaisiin tarkoituksiin. Jotkut treenaavat sitä kunnon ylläpitämiseksi, jotkut itsepuolustustaitojen vuoksi, jotkut taas kilpailevat. Itsepuolustuksen kannalta on olennaista huomata, että lajin tekniikat on päivitetty vastaamaan nykyajan elinolosuhteita ja aseita. Entisaikojen miekkojen sijaan kadulla saattaa tulla vastaan esimerkiksi veitsellä aseistautunut ihminen. Länsimaissa isoimman innostuksen jujutsu aikaansai Englannissa, josta se levisi muualle Eurooppaan. Pohjoismaista Tanska, Ruotsi ja Norja tutustuivat jujutsuun 1900-luvun alussa, kun taas Suomessa saatiin odottaa 1970-luvun lopulle asti.

Muun maailman jujutsua

Kuten edellä mainittiin, jujutsua on kehitetty myös ei-japanilaisten toimesta. Yksi tällainen tuotos on saksalainen jujutsu 2000, joka on moderni tyylisuuntaus. Sen kantaviin ajatuksiin kuuluu monipuolisuus ja vapaus tekniikoita valittaessa. Tämä tarkoittaa, että jokainen voi harjoitella juuri hänelle sopivinta tekniikkavalikoimaa. Jujutsu 2000 -järjestelmään kuuluvat mm. liikkuminen pystyssä ja maassa, kaatuminen, mattotekniikat, potkut, lyönnit, torjunnat sekä väistöt. Järjestelmää kehitettäessä on otettu huomioon myös muissa lajeissa tapahtunut kehitys. Vaikutteita on tuotu esimerkiksi nyrkkeilystä ja brasilialaisesta jujutsusta.

Brasiliassa kehitettiin brasilialainen jujutsu, joka tunnetaan myös lyhenteellä BJJ. Laji on kehitetty tavallisesta jujutsusta sekä judosta, ja siinä keskitytään maassa tapahtuvaan kamppailuun ja alasvienteihin. Kamppailussa vastustaja pyritään viemään maahan ja kontrolloimaan häntä siellä. Lisäksi vastustaja pyritään saamaan jonkin tyyppiseen nivellukkoon tai kuristusotteeseen. Laji on tullut tunnetuksi tehokkaana kamppailu- ja itsepuolustuslajina. Mainetta BJJ on saanut mm. UFC:n myötä. 1990-luvulla UFC -otteluissa pienempikokoinen kamppailija kukisti isommat vastustajat BJJ:tä käyttäen, aiheuttaen näin hämmästystä yleisössä.

BJJ:n tehokkuus juontaa sen realismista

Brasilialaisen jujutsun tehokkuudesta on kiittäminen sen realistisia maakamppailutaktiikoita. Lähestymistapa johtuu siitä faktasta, että tositilanteissa kamppailu johtaa lähes aina lähikontaktiin ja siitä maahan. Tilastot osoittavat tämän ja se on nähtävissä myös esimerkiksi vapaaotteluissa. Tästä johtuen tosissaan itsepuolustuslajeja harrastavan on otettava huomioon myös maakamppailu. Tehokkailla taktiikoilla on mahdollista neutralisoida isomman vastustajan paino- ja voimaetu ja tekniikoita voi harjoittaa lajia treenaamalla. Lyönnit ja potkut ovat mukana lajissa, mutta niitä ei erityisemmin korosteta, sillä kookkaampaa vastustajaa on vaikea voittaa iskuin.

Hokutoryu jujutsu

Hokutoryu jujutsu on suomalaisen Auvo Niinikedon kehittämä jujutsun tyylisuunta ja tällä hetkellä ainoa suomalainen budon tyylisuunta, jolla on tuhansia harrastajia ja yli 30 seuraa ympäri maata. Japaninkielinen nimi tarkoittaa pohjoisen tähden tyylisuuntaa ja on kunnianosoitus jujutsun synnyinmaalle. Hokutoryussa on muokattu perinteistä jujutsua ja sovitettu sitä länsimaihin sopivaksi. Perustekniikoihin lukeutuvat potkut, lyönnit, lukot, heitot, kuristukset sekä erinäiset kuljetus- ja vapautumistekniikat. Hokutoryun on hyväksytty kaikissa merkittävissä kansainvälisissä järjestöissä omaksi tyylisuunnakseen. Jokaisella tyylisuunnalla on oma vyöjärjestelmänsä, joka hyväksytään kaikkialla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *